Maria vaihtoi sairaalatyön kehitysvamma-alaan – näistä syistä muutos kannatti

​​Kun sairaanhoitaja Maria Levonperä vaihtoi sairaalamaailman kehitysvamma-alaan, erityisesti pari asiaa yllättivät hänet. Nyt hän toivoo, että muutkin sairaanhoitajat tietäisivät tästä mahdollisuudesta ja listaa asiat, jotka olisi halunnut tietää jo aiemmin. Lue, millainen Onnikodit on työpaikkana.

Tämä artikkeli on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Onnikotien kanssa.

Tutustu uramahdollisuuksiin Onnikodeilla eri puolilla Suomea ≫

Sairaanhoitaja Maria Levonperä oli ehtinyt työskentelemään niin vanhuspuolella, sairaalamaailmassa kuin kotihoidossa, mutta nyt haussa oli jotain uutta.

Vanhempainvapaalla hän pysähtyi miettimään, mitä seuraavaksi haluaisi tehdä. Kiikareissa oli mielekästä, mukavaa ja elämäntilanteeseen sopivaa alan työtä.

Lopulta uusi suunta löytyi läheltä ja puolivahingossa. Levonperä kiinnitti vaunulenkillä huomion uuden kodin naapurustosta löytyvään Onnikoti Runoon. Onnikodit tarjoavat asumispalveluja vammaisille ja vammautuneille nuorille ja aikuisille.

Pian Levonperä istui jo työhaastattelussa juttelemassa Runon väen kanssa, ja päätti yllätyksekseen kokeilla itselleen uutta alaa:

”Ei minulle ollut tullut ennen edes mieleen, että voisin olla vammaispuolella töissä.”

Nyt Levonperä on työskennellyt Onnikodeilla reilun puolen vuoden ajan. Miltä kehitysvamma-ala on näyttänyt sairaanhoitajan silmin ja millaiset asiat ovat päässeet yllättämään? Levonperä listaa jutussa tärkeimmät havainnot:

1. Paras perehdytys ja turha hierarkia loistaa poissaoloaan

"Onnikodissa minua oli vastassa ihanan lämmin porukka. Voisin sanoa, että minulla on ollut kotoisa olo jo heti ekasta viikosta lähtien. Haastattelussa kävi ilmi, että monet ovat olleet Runossa jo monta vuotta. Se kertoo viihtyvyydestä, ilmapiiristä ja ehkä myös asukkaista.

Jos ajattelen sairaalamaailmaa, on siellä aika tarkkaa, kuka tekee mitäkin. Täällä ei ole mitään sellaista hierarkiaa, vaan kaikki ovat samalla tavalla osa porukkaa.

Ajattelen, että työpaikan tunnelma lähtee aina myös johdosta. Meidän yksikönjohtaja on helposti lähestyttävä niin asukkaille, omaisille kuin työntekijöille. Jonna on meihin yhteydessä hyvin tiiviisti ja hoitaa asiansa hyvin.

Arki uudessa työssä on lähtenyt rullaamaan kivasti ja asukkaat ovat ihania, niin hauskoja tyyppejä kaikki. En myöskään ole saanut missään muualla näin hyvää perehdytystä. Siinä on onnistuttu."

2. Ei fyysisesti niin rankkaa

"Aiemmassa työssäni oli joka päivä uudet asiakkaat. Arki on täälläkin hektistä, mutta eri tavalla. Aina on joku jatkamassa työtä, eikä koko koko homma kaadu yksin kenenkään niskaan. Meillä on sopivasti porukkaa.

Se on yllättänyt, ettei tämä työ ole fyysisesti niin rankkaa kuin etukäteen mietin. Ajattelin, että vammaispalveluissa asukkaita autetaan kaikessa mahdollisessa. Meillä asukkaat ovat kuitenkin omatoimisia ja ohjattavia – he pystyvät moneen asiaan kunhan vain haluavat."

3. Ratkaisuja mietitään arjen moniin kysymyksiin – ei vain hoidollisiin

"Alaa vähemmän tuntevalle sairaanhoitajalle kertoisin, että työ on asukkaiden arjen pyörittämistä. Täällä eletään normaalia arkea. Ei vain hoideta ja auteta peseytymisessä, vaan käydään kaupassa ja tapahtumissa tai setvitään parisuhdesotkuja – kaikkea mahdollista.

Itsellänikin on ollut ennakkoluuloja siitä, mitä kaikkea työnkuvaan tällaisessa työssä kuuluu. Asioiden hoitaminen on kuitenkin aina ollut minulle luontaista ja nopeasti huomasin, että täällä pääsen käyttää omia vahvuuksiani. Mietimme ratkaisuja monenlaisiin asioihin, eivät ne aina liity hoitotyöhön.

Paljon on kyse läsnäolosta. Täytyy olla rauhallinen ja tavallaan kuin vanhempi heille – he tarvitsevat rajoja, mutta myös rakkautta. Asukkaiden kanssa pystyy tekemään vaikka mitä, heille vain pitää järjestää aikaa. Se on tärkeää."

4. Mahdollisuus kouluttautua ja kehittyä lääkehoidossa

"Ohjaavalle työlle tuo hyvää vastapainoa lääkehoito – se on iso osa-alue, jolla sairaanhoitaja pääsee Onnikodeilla kehittymään ja ottamaan vastuuta.

Vuorossa vastaan kaikesta lääkehoidosta ja ohjaan muita tiimiläisiä. Täällä asiakkailla on erilaisia diagnooseja ja samaa lääkettä voidaan käyttää usealla eri tavalla. Sairaalapuolella tulivat tutuiksi somaattisten sairauksien hoito ja erityisesti sydän- verenpainelääkitykset, kun täällä taas olen päässyt syventämään osaamista esimerkiksi epilepsia- ja mielialalääkkeistä.

Lääkehoito on kiinnostanut minua aina ja tällä suunnalla opin paljon uutta. Omaa osaamista pääsee kehittämään myös koulutuksissa, joita on tarjolla monipuolisesti."

Sairaanhoitajaksi kehitysvamma-alalle?

Onnikoteja on yli 50 eri puolilla Suomea – näistä jokainen koti on omansa. Yksiköstä riippuen asukkaissa voisi olla niin kehitys- ja vaikeavammaisia kuin autistisia nuoria ja aikuisia. Mitä työ Onnikodeilla edellyttää sairaanhoitajalta mielestä?

”Vaikka meillä on ympärillä tiimi, ovat oman työn aikatauluttaminen ja organisointi tärkeitä taitoja. Täällä täytyy olla helposti lähestyttävä ja läsnä asiakastyössä”, Levonperä sanoo.

Kokemus alasta ei ole edellytys, mutta avoimuus erilaisuudelle on – niin asukkaita kuin työkavereita kohdatessa.

”Kaikki reippaat ja maalaisjärkeä omaavat tyypit meille vaan. Tämä on oikein kiva paikka.”

Kiinnostuitko? Katso avoimet paikat ja hae mukaan tiimiin ≫