Työhakemus helvetistä on rekrytoijalle kuin Antabus-lääkitys ryyppäämään retkahtaneelle juopolle: siitä tulee julmetun huono olo. Täydellisen työhakemuksen kirjoittamisessa kyse ei ole pelkästään sisällöstä vaan myös rakenteesta. Tässä artikkelissa kerromme tarkemmin, mitä se tarkoittaa.

Olen urani aikana lukenut tuhansia työhakemuksia ja vähintään yhtä monta ansioluetteloa. Se on arvokasta työtä, jonka tulokset ovat kuitenkin nähtävillä ohimoilleni ilmestyneinä harmaina hiuksina. Harmittaa vietävästi, kuinka moni hukkaa potentiaalinsa jättämällä panostamatta kunnolla näihin tuiki tärkeisiin dokumentteihin. Jos on lähettänyt viisikymmentä hakemusta samalla formaatilla saamatta myönteistä vastakaikua, on silkkaa hulluutta uskoa, että viideskymmenesensimmäinen osuu ja uppoaa. Ei se osu.

Rekrytointiurani alkutaipaleella aloitin työnhakijaan tutustumisen selaamalla läpi tämän ansioluettelon. Käytin sen läpikäyntiin tasan minuutin, koska olin olevinani tärkeä ihminen, jonka aika on rahaa. Jos ansioluettelo ei herättänyt mielenkiintoani, jätin hakemuksen tyystin lukematta. Miksi uhraisin kallista aikaani ihmiseen, jolla ei ole ansioluettelon perusteella tehtävässä vaadittua kokemusta tai osaamista? Pyydän näin jälkikäteen anteeksi kaikilta kaltoin kohtelemiltani työnhakijoilta.

Rekrytointikokemukseni kartuttua huomasin olevani kiinnostunut enemmän ihmisten potentiaalista ja heidän tavastaan viestiä kuin menneitä urotekoja kuvaavista työuraoksennuksista. Ansioluettelossa on helppoa liioitella, jos ei nyt suoraan puhua muunneltua totuutta. Suurin osa pakkoruotsin läpäisseistä hakijoista väittää solkkaavansa hyvin ruotsia, mutta yllättävän usein tämä tarkoittaa Tomas Ledinin suosituimman hitin hoilottamista karaokessa tietyn promillerajan rikkouduttua.

Työhakemus kertoo ihmisestä paljon enemmän kuin ansioluettelo, jonka vuosikymmeniä samanlaisena pysynyt formaatti kahlitsee luovuuttamme. Ansioluettelo katsoo peräpeiliin, eikä suinkaan tulevaisuuteen, mikä olisi tänä päivänä – maailman ollessa jatkuvassa muutoksessa – sekä työnantajan että -hakijan kannalta paljon merkityksellisempää. Työhakemuksen rooli kasvaakin kaiken aikaa, ja siksi siihen on panostettava enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Me kaikki osaamme sen, jos vain haluamme.

Jossain vaiheessa tein tietoisen päätöksen antaa työhakijalle mahdollisuuden herättää mielenkiintoni hakemuksellaan jo ennen siirtymistäni ansioluettelon pariin. Testasin menettelytapaa ensin kuukauden, mutta päätin siirtyä siihen pysyvästi huomattuani sen toimivuuden. Olin kuitenkin niin armoton, että minut piti vakuuttaa heti hakemuksen ensimmäisessä kappaleessa. Työnhaku on luottamuksen rakentamista työnhakijan ja –antajan välillä, ja itsensä myyminen uskottavalla tavalla on oleellinen osa tätä kokonaisuutta. Meidän jokaisen sisällä asuu tai ainakin pitäisi asua myyjä.

Rekrytoijan mielenkiinto herätetään heti työhakemuksen ensimmäisessä kappaleessa samaan tapaan elokuvan on vangittava katsojansa mukaan heti ensi hetkistä alkaen.
Rekrytoijan mielenkiinto herätetään heti työhakemuksen ensimmäisessä kappaleessa samaan tapaan elokuvan on vangittava katsojansa mukaan heti ensi hetkistä alkaen.

Aloita työhakemus terävästi

Toimintaelokuvakin pyrkii vangitsemaan katsojan mukaansa heti elokuvan alkuun sijoitetulla intensiivisellä rymistelykohtauksella. On paljon nostattavampaa nähdä elokuvan ensiminuuteilla vaimonhakkaajan paidassa verisenä ryntäilevä Bruce Willis ruudinkäryssä kuin sama mies heräämässä krapulaisena vuoteestaan ja työntämässä edelliseltä illalta jäänyttä porsaanleikettä ja pullollista keskikaljaa tehosekoittimeen.

Eli rekrytoijan mielenkiinto herätetään heti työhakemuksen ensimmäisessä kappaleessa. Tärkein viesti on siis löydyttävä hakemuskirjeen alusta, koska sen sijoittamisesta kirjeen loppuun ei ole mitään hyötyä, jos jaarittelusi on saanut rekrytoijan lopettamaan lukemisen kesken ja viskaamaan tekeleesi ei-pinoon. Hyvä hakemus on kuin toimintaelokuva, jossa on räjähdysherkkä alku, hiljalleen rakentuva pääjuoni sekä yllätyksellinen loppu, joka saa rekrytoijan odottamaan jatko-osaa – eli tässä tapauksessa haastattelua.

Tyypillinen työhakemus muistuttaa kuitenkin enemmän legendaarista Pekka Saurin juontamaa yöradiota kuin draaman kaarellaan yllättävää kassamagneettielokuvaa. Leijonanosa työnhakijoista aloittaa hakemuksensa kertomalla nähneensä työpaikkailmoituksen internetissä ja päättäneensä jättää hakemuksensa. On rekrytoijan aliarviointia olettaa, ettei tämä olisi hänelle sanomattakin selvää.

Johdannon sanamuodot on valittu nokkelasti niin, että samaa uuvuttavaa lähestymistapaa voi käyttää kaikissa hakemuksissa ilman aivonystyröitä rasittavaa räätälöintiä. Johdantoa seuraa ansioluettelon tyystin tarpeeton referointi – rekrytoijallahan on joka tapauksessa hallussaan ansioluettelo, josta sama asia on luettavissa – sekä itsensä kuvaileminen tavalla, joka on vähän, jos ollenkaan, kytköksissä nimenomaiseen työtehtävään liitettyihin vaatimuksiin. Vaikka työhakemuksen viimeinen kappale osuisi suoraan ytimeen, rekrytoija on todennäköisesti ehtinyt muodostaa hakijasta mielikuvan, jota ei saa enää hevillä muutettua.

Työhakemus helvetistä ei esitä konkreettista ratkaisua rekrytoijan ongelmaan, vaan saa tämän sadattelemaan uravalintaansa ja etsimään kuumeisesti ennenaikaisesti harmaantuvia hapsiaan peittävää hiusväriä lähikaupan kosmetiikkaosastolta. Työhakemusta kirjoittaessa on hyvä muistaa, että sen lukee toinen ihminen, jonka asemaan asettautuminen voi auttaa meitä näkemään paremmin, mikä on merkityksellistä. Jos emme itse jaksaisi lukea kirjoittamaamme, tuskin jaksaa kukaan muukaan. Kirjoita siis sellainen hakemus, jonka haluaisit itse lukea. Ehkäpä jopa popcorn-kulho kädessäsi ja brucewillismäinen vino hymy huulilla.

Saatat olla kiinnostunut myös seuraavista artikkeleista:

Työhakemus, joka varmasti herättää työnantajan huomion
Miten laatia hyvä työhakemus

Print Friendly

14 KOMMENTIT

  1. Työnhakuun liittyen otan hyvin harvoin George W. Bushmaisen kannan. ”Jos et ole puolellamme, niin olet meitä vastaan!” Yksi on se että käytä LinkedIn profiilissa vain yhtä kieltä ja tee tarvittaessa toinen profiili eri kielellä. Toinen asia on se että jos työnhaun Harry S. Stamper ehtii painaa lähetä nappia vain yhden kerran ennen kuin Texasin kokoinen asteroidi tuhoaa maapallon, niin väitän että myös Bruce Williksen kannattaisi valita ennemmin CV:n kuin hakemuksen lähetys.

    Maailma muuttuu koko ajan ja yhden tempun ponit joutuvat tulevaisuudessa makkaratehtaalle sirkuksen sijaan. Silloin kun isäni haki aikanaan töitä, niin koulutus vastasi tarjottavia töitä. Mutta nykyään työpaikkailmoituksien lukeminen on kuin lukisi George Lucasin tai Marvelin opuksia. Haetaan Ninjaa, Yodaa, Wizardia ja Mestaria.

    Kun katson CV:a / LinkedIn profiilia, niin katson sieltä ensimmäisenä avainsanoja. Mitä sanoja ja lauseita on avainsanojen ympärillä? Sen jälkeen otan käyttöön Four O match punchin!
    1. Osaatko tehdä tätä työtä (tämän ja muiden O:n summa)
    2. Oletko tehnyt vastaavaa (nykyään yhä harvempi osaa suoraan)
    3. Opitko uuden työn tarpeeksi nopeasti (korostuu koko ajan enemmän)
    4. Oletko oikea tyyppi
    Jos löydän tarpeeksi vastaavuuksia henkilön osaamisesta nykyiseen työhön tai arvelen että hänellä on valmiudet oppia uutta nykyisen pohjalta riittävän nopeasti, niin jatkan hänen kanssaan ja siirryn siten lukemaan hakemusta, jossa saan yleensä vastauksia onko henkilö oikea tyyppi ehkä juuri kyseiselle työnantajalle.

    ps. Kukaan ei voi edetä oppipojasta suoraan Yodaksi, muuten käy kuin Luke Skywalkerille, oma isä listii käden valomiekalla ja on aloitettava alusta. Sama on työn haussa. Kun yhä harvempi osaa uuden työn suoraan heittämällä, niin tarvitaan askel sivulle tai taaksepäin jonka jälkeen lähdetään uuteen nousuun ja otetaan uusi tehtävä haltuun.

    May the työnilo be with U

  2. On totta, että työhakemuksen täytyy herättää huomiota. Kuinka moni työpaikka meneekään ohi sen takia, että rekrytoija ei näe huonosti tehdyn hakemuksen taakse… Vika ei aina välttämättä olekaan hakijassa. Jos ei osaa tehdä työhakemusta ei tarkoita sitä, että ei osaa tehdä töitä.

  3. Itsestäänselvää. Kuinka tyhmiä ihmiset ovat, että näin itsestäänselvistä asioista täytyy kirjoittaa?

  4. Olisi nykyisin ehkä parempi, ettei kirjoittamalla tehtyä työhakemusta enää tarvitsisi lähettääkään. Ilmoitus vain halukkuudesta ko. työhön ja sitten haastattelut kaikille videohaastatteluna. Nykyiset työnhakijat osaavat varmasti paremmin kertoa itsestään videohaastattelussa kuin kirjoittamalla. Muutenkin olisi parempi, että vastaisi juuri niihin kysymyksiin, mitä haastattelija kysyy. Ei työhakemusta kirjoittaessaan tiedä mitä työnantaja haluaa sinusta tietää.

  5. Olen hakenut aktiivisesti töitä muutaman vuoden ajan ja osallistunut kaikkiin mahdollisiin ”näin-teet-osuvan-hakemuksen / näillä-opeilla-CV-kuntoon / markkinoi-itseäsi” kursseihin sekä lukenut näitä artikkeleita, joissa neuvotaan työn hakemista. Ja neuvoja on yhtä paljon kuin niiden antajia. Mitä toinen ekspertti sanonn, toinen kumnoaa. OLEN NIIN VÄSYNYT näihin ns. asiantuntijoihin, jotka jokainen kirjoittaa omaa näkemystään totuutena.
    Aki Ahlrothilla on ”intohimoinen suhtautuminen kirjoittamiseen” – no hän varmaan vihaa minun kaltaisten ihmisten työhakemuksia, jotka eivät osaa kirjoittaa jännittävästi ja rakentaa sitä helvetin tarinaa, millä myyt itsesi. Minä olen hyvä omassa ammatissani, minä en ole myyjä, minä en ole kirjoittaja.

    • Anteeksi kirjoitusvirheet – näpyttelin tekstin kännykällä ilman laseja ja tässä ei näköjään voi editoida tekstiään… huokaus… Hakemukseni oikoluen moneen kertaan eli ei tarvitse kommentoida siitä.

  6. Nimim. Tiina: Aloita työhakemus vaikka kommenttisi viimeisellä lauseella: ”Minä olen hyvä hammaslääkäri / koiranulkoiluttaja / kadunlakaisija, minä en ole myyjä, minä en ole kirjoittaja.” Saatpa ainakin huomion!

    Todellisuudessa jokainen rekrytoija on yksilö. Ei ole mitään yleispätevää ohjetta, jolla saa paikan kuin paikan. Joku arvostaa totutun muodollista hakemusta, joku toinen persoonallista lähestymistapaa. Itse katson rekrytoijana CV:tä. Siitä pitäisi muutamalla silmäyksellä näkyä, mitä hakija osaa: mitä on opiskellut, mitä kokemusta on. Haettavan paikan kannalta tärkeimpien juttujen pitää osua silmiin ensiksi. Jos CV: perusteella hakijalla on mahdollisuudet pärjätä työssä, katson hakemusta. Siinä kiinnostaa eniten motivaatio: onko ihminen oikeasti kiinnostunut tästä paikasta ja tästä työstä.

  7. Hakeutukaa ulkomaille töihin! Lähetät pelkän CV:n, eikä tarvitse runoilla jännittäviä nuoleskelukirjeitä minuutin tärkeille rekrytoijille, rasittavien lomakkeiden täyttämisestä tai videoiden tekemisestä puhumattakaan. Seuraavissa vaiheissa sitten testataan soveltuvuus. Suomalaiset rekrytointiprosessit ovat aivan jäätäviä, liian pitkiä ja irrelevantteja; eikä suomalaisissa yrityksissä arvosteta työnhakuun käyttämääsi aikaa tai työpanostasi pätkän vertaa. Paras nostaa kytkintä!

  8. Tietyillä aloilla riittää yksi rivi eli linkki vaikkapa portfolioon. On aiheellista kysyä, että tarvitaanko enää geneeristä hakukirjettä? Onko rekrytoijan ammattitaidottomuutta, jos hän ei osaa arvioida hakijan sopivuutta haastattelun portfolion tai cv:n perusteella?

  9. ”Vaikka työhakemuksen viimeinen kappale osuisi suoraan ytimeen, rekrytoija on todennäköisesti ehtinyt muodostaa hakijasta mielikuvan, jota ei saa enää hevillä muutettua.”

    Tiivistää hyvin nykyisen työmarkkinan, hakijoita on niin paljon, että hr:llä ei riitä kiinnostus edes lukea papereita loppuun asti. Paikan saa se, joka osaa bondimaisen aloituksen tekemisen kokemuksestaan..

  10. Rekrytoija ei ole jumalasta seuraava ja rekrytoijan pitäisi olla hyvin tietoinen omista heikkouksistaan ja vinoumistaan. Se vasta kallista yritykselle on, jos rekrytointi epäonnistuu. Itse suosisin puhdasta asiatyyliä, jossa asiat esitetään niin kuin ne ovat – asioina. Varmasti hakemusten lukeminen on puuduttavaa ja ikävää, jos ei ole laisinkaan itse valmistautunut niiden läpi käymiseen tai ajatellut, että miten ylipäätään aikoo hoitaa rekrytointiprosessin kunnialla loppuun.

    Mutta hei, olisi jäänyt tällainen magee juttu kirjoittamatta.

  11. Tälle ajalle on työntekijää rankaisevan hallituksen ohella tyypillistä primadonna rekrytoijat, jotka luulevat olevansa suuriakin ihmistuntijoita. Kirjoittajan lausahdukset harmaista hiuksistaan asettavat ikäänkuin työnhakijan syylliseksi siihen, ettei rekrytoija voi nauttia elämästään. Vaikuttaa todellakin siltä, että rekrytoijan rooli ei ole hänelle oikea. Jos rekrytoija keskittyy enemmän itseensä kuin hakijoihinsa, hän ei ole oikealla alalla.

  12. Oikein hienoa palautetta, ainakin Saanan, Tiinan ja Tanjan kommentit on rautaa. Se ihmetyttää myös kuinka varsinaiset työn tilaajat, tulevat palkanmaksajat voi harjoittaa esim. ikäsyrjintää päätöksissään. Ammattitaitoa voi mitata eri aloilla eri tavoin. Kolmannen osapuolen (jos käytetään) eli rekrykonsultin ammattitaitoon katson kuuluvaksi myös päätöksen pitäminen eli JOS löytyy vaikka paras, pätevin, osaavin ja kaikin puolin hyödyllinen osaaja, jonka toimeksiantaja raakkaa pois iän perusteella, onko konsultilla vielä ammattiylpeyttä olla eri mieltä eli esittää tuota ”yli-ikäistä”?. Hassua että tämä outo ikäilmiö lakkaa heti kun ylittää Suomen Työmarkkinoiden rajat. No, siihenkin on löydettävissä syy-seuraus yhteys, historiaa tutkimalla, sinne poliittiseen consesus yhteiskunta ilmiöön ne jäljet osoittaa. Valitettavasti se on jo kauan sitten mennyttä aikaa, eikä vastaa nykypäivän todellisia tarpeita.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here