Työnhaun jatkuessa pitkään saattaa myönteinen asenne vaihtua hyvinkin kielteiseksi. Tässä piilee vaaran paikka, joka voi pahimmillaan sinetöidä kohtalosi. Lue lisää tästä artikkelista.

Viihdytän toisinaan itseäni lukemalla sosiaalisen median kanavissa ja internetin keskustelupalstoilla käytävää keskustelua työnhausta ja työmarkkinoista. Keskustelut saavat yleensä alkunsa siten, että joku mittansa täyteen saanut työnhakija kirjoittaa pitkän vuodatuksen epäonnisesta taipaleestaan työttömänä.

Yhteistä näille viesteille on se, että mikään ongelma tai murhe ei ole kertojan itsensä aiheuttama.

Samassa viestissä haukutaan entinen työnantaja ja tämän mulkku toimitusjohtaja, Kokoomusta ohjaileva EK, kyykyttämisen liikeideakseen valinneet työpaikat, Juha Sipilä, YLE-vero, mamut, Bernerin tiemaksut sekä koko helvetin maailmankaikkeus, josta on mahdotonta löytää paikkaansa. Yhteistä näille viesteille on se, että mikään ongelma tai murhe ei ole kertojan itsensä aiheuttama.

Jostain kannon kolosta paikalle pölähtää suuri joukko CAPS LOCK pohjassa elämäntarinaansa tilittäviä myötäeläjiä, jotka kertovat odottavansa perusturvakokeilun laajentamista tai muuttavansa ulkomaille tästä paskaduunien luvatusta maasta. Jokaiselle on selvää, ettei tällaisella asenteella saada työpaikkaa edes ulkomailla, vaikka itse kuvittelisikin saksalaisten työnantajien levittelevän punaisia mattoja puolihullujen suomalaisten eteen.

Suhtaudumme asioihin niin kielteisesti, että meistä tulee kykenemättömiä huomaamaan ympärillämme olevia myönteisiä signaaleja ja mahdollisuuksia.

Mahdollisuus työllistymiseen on sitä heikompi, mitä syvemmälle sulkeudumme omaan katkeruutemme. Suhtaudumme asioihin niin kielteisesti, että meistä tulee kykenemättömiä huomaamaan ympärillämme olevia myönteisiä signaaleja ja mahdollisuuksia. Aikuisena olemiseen kuuluvat vastoinkäymiset, joihin voi suhtautua muutoinkin kuin saamalla holtittomat itkupotkuraivarit. Me itse päätämme, annammeko niiden lannistaa itsemme vai uskommeko niiden tekevän meistä entistä vahvempia ihmisiä.

Työpaikan löytäminen ei ole suurimmalle osalle meistä helppoa. Tämä fakta on hyvä tunnustaa, eikä lähteä työnhakuun takki auki, kuvitellen itsestään liikoja. Jokaisen pettymyksen jälkeen on syytä pysähtyä ja pohtia, mitä voin tehdä jatkossa toisin. Tämä on työllistymisen kannalta paljon hyödyllisempää kuin julman kohtalonsa kuuluttaminen koko maailmalle sosiaalisessa mediassa. Jopa LinkedInin kaltaisessa palvelussa näkee miltei päivittäin riidanhaluisia sankareita, jotka omalla nimellään asiattomia huudellessaan varmistavat työttömyytensä jatkumisen pitkälle tulevaisuuteen.

Tosissaan työtä hakevalla ei ole aikaa kerätä pää märkänä myötätuntoa vauva- tai hommafoorumeilla, vaan hän käyttää kaiken mahdollisen aikansa työllistymisensä edistämiseen.

Tosissaan työtä hakevalla ei ole aikaa kerätä pää märkänä myötätuntoa vauva- tai hommafoorumeilla, vaan hän käyttää kaiken mahdollisen aikansa työllistymisensä edistämiseen. Hän oppii virheistä ja kehittyy kaiken aikaa työnhakijana ja ihmisenä. Hän ei alistu kohtaloonsa tai uhriudu, vaan katsoo pitävänsä kohtalonsa omissa käsissään. Virheistä hän syyttää itseään, eikä Kari-Pekka Kyröä. Tällaiselle henkilölle voidaan ennustaa valoisaa tulevaisuutta – ei pelkästään työnhakijana vaan myös työsuhteeseen päästyään. Vastaavasti myönteisen asenteen lopullisen katoamisen myötä peli voi olla menetetty.

Saatat olla kiinnostunut myös seuraavista artikkeleista:

Työnhaku vaatii kykyä johtaa itseään – ota työkalut avuksi
Mummonikin on sosiaalinen muttei sovi meille töihin

Print Friendly

7 KOMMENTIT

  1. Juuri näin. Joidenkin mielestä valtion pitäisi vielä pyyhkiä näiden reppanoiden ja elämänkoululaisten pyllytkin, mutta hyvin hellästi ja kalliilla vessapaperilla, ettei vain tule tippa linssiin.

  2. 20 000 työtä ja 300-400 000 työtöntä. Laskekaa siitä kuinka paljon on “omasta asenteesta kiinni”. PS: Itse olen töissä, mutta osaan laskea ja tajuan, että suomalaisen työttömyyden korjaaminen ei ole haukkua työttömiä laiskoiksi, heikoiksi ja pessimistisiksi vaan yksinkertaisesta tarjonta on suurempaa kuin kysyntä -periaatteesta.

  3. Puhumattakaan siitä, mitä pitkäaikainen työttömyys tekee henkiselle hyvinvoinnille. Kyllähän se on eri asia ihmiselle, joka on juuri ollut kaksi päivää työttömänä täyttää muutama työhakemus kuin ihmiselle, joka on lähettänyt kymmeniä tai satoja hakemuksia puolen vuoden aikana. Empatianpuute paistaa läpi.

  4. Minusta asia ei ole ihan noin yksinkertainen. Olen meinaan vierestä katsonut tuttuani jolla on ollut viimeisen 7 vuoden aikana monissa työpaikoissa. Varmaan lähettänyt yli 1000 hakemusta ja käynyt varmaan sadassa haastattelussa..

    Saa aina töitä jossain vaiheeessa. Välillä määräaikaisia, pari on päättynyt kun firmalla on ollut Yt:t koeajalla. Koko ajan hakemassa hommaa ja puolet ajasta penkillä hakemassa.

    Nyt alkaa olemaan tosi väsynyt hommaan ja pompotteluun. Tehnyt helvetisti hommaa hakemisen suhteen ja alkanut mieli kääntyä siihen suuntaan ettei vähääkään kiinnosta. Ja ymmärrän täysin. Jos joko ajan saat todistella että olet sopiva hommaan ja paiskitaan ovea nenän edessä niin sillä alkaa olemaan negatiivinen vaikutus.

    Työn ei pitäisi olla näin vaikea homma. Eikä työn hakemisen näin kovaa. Eikä näin rankkaa.Naistenkin pokaaminen voi olla jopa helpompaa ja vielä palkitsevampaa.

    Ihmiset hakevat hommia tehdäkseen jollekulle hommia jotta se joku tekisi rahaa. Kumminkin työnhakijasta nopeasti kehkeytyy oman elämänsä yrittäjä jonka pitää olla myyntihnekinen vaikka vituttaa perkeleesti ja kyllästyttää todistella kaikille koko ajan että osaa jotain. Ja vaan jotta voisi tehdä lisää työtä jolla joku muu rikastuu.

    Työnhakijan kannalta systeemihän on järjetön. Palkinto on lisätyön tekeminen ja siihenkin pitää panostaa hirveästi. .

    Miettikää myös asiaa joskus hakijoiden kannalta. Se haastattelija monesti istuu mukavassa työpaikassa jossa kahvitkin maksaa firma. Se hakija on voinut käydä jo kymmenessä muussa paikassa jossa on kysytty samat asiat.

    Jotenka jos jotakuta alkaa vituttamaan parin vuoden jälkeen kun hakee niin älkää ihmetelkö. Ne on vaan ihmisiä.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here