Työnhaun jatkuessa pitkään saattaa myönteinen asenne vaihtua hyvinkin kielteiseksi. Tässä piilee vaaran paikka, joka voi pahimmillaan sinetöidä kohtalosi. Lue lisää tästä artikkelista.

Viihdytän toisinaan itseäni lukemalla sosiaalisen median kanavissa ja internetin keskustelupalstoilla käytävää keskustelua työnhausta ja työmarkkinoista. Keskustelut saavat yleensä alkunsa siten, että joku mittansa täyteen saanut työnhakija kirjoittaa pitkän vuodatuksen epäonnisesta taipaleestaan työttömänä.

Yhteistä näille viesteille on se, että mikään ongelma tai murhe ei ole kertojan itsensä aiheuttama.

Samassa viestissä haukutaan entinen työnantaja ja tämän mulkku toimitusjohtaja, Kokoomusta ohjaileva EK, kyykyttämisen liikeideakseen valinneet työpaikat, Juha Sipilä, YLE-vero, mamut, Bernerin tiemaksut sekä koko helvetin maailmankaikkeus, josta on mahdotonta löytää paikkaansa. Yhteistä näille viesteille on se, että mikään ongelma tai murhe ei ole kertojan itsensä aiheuttama.

Jostain kannon kolosta paikalle pölähtää suuri joukko CAPS LOCK pohjassa elämäntarinaansa tilittäviä myötäeläjiä, jotka kertovat odottavansa perusturvakokeilun laajentamista tai muuttavansa ulkomaille tästä paskaduunien luvatusta maasta. Jokaiselle on selvää, ettei tällaisella asenteella saada työpaikkaa edes ulkomailla, vaikka itse kuvittelisikin saksalaisten työnantajien levittelevän punaisia mattoja puolihullujen suomalaisten eteen.

Suhtaudumme asioihin niin kielteisesti, että meistä tulee kykenemättömiä huomaamaan ympärillämme olevia myönteisiä signaaleja ja mahdollisuuksia.

Mahdollisuus työllistymiseen on sitä heikompi, mitä syvemmälle sulkeudumme omaan katkeruutemme. Suhtaudumme asioihin niin kielteisesti, että meistä tulee kykenemättömiä huomaamaan ympärillämme olevia myönteisiä signaaleja ja mahdollisuuksia. Aikuisena olemiseen kuuluvat vastoinkäymiset, joihin voi suhtautua muutoinkin kuin saamalla holtittomat itkupotkuraivarit. Me itse päätämme, annammeko niiden lannistaa itsemme vai uskommeko niiden tekevän meistä entistä vahvempia ihmisiä.

Työpaikan löytäminen ei ole suurimmalle osalle meistä helppoa. Tämä fakta on hyvä tunnustaa, eikä lähteä työnhakuun takki auki, kuvitellen itsestään liikoja. Jokaisen pettymyksen jälkeen on syytä pysähtyä ja pohtia, mitä voin tehdä jatkossa toisin. Tämä on työllistymisen kannalta paljon hyödyllisempää kuin julman kohtalonsa kuuluttaminen koko maailmalle sosiaalisessa mediassa. Jopa LinkedInin kaltaisessa palvelussa näkee miltei päivittäin riidanhaluisia sankareita, jotka omalla nimellään asiattomia huudellessaan varmistavat työttömyytensä jatkumisen pitkälle tulevaisuuteen.

Tosissaan työtä hakevalla ei ole aikaa kerätä pää märkänä myötätuntoa vauva- tai hommafoorumeilla, vaan hän käyttää kaiken mahdollisen aikansa työllistymisensä edistämiseen.

Tosissaan työtä hakevalla ei ole aikaa kerätä pää märkänä myötätuntoa vauva- tai hommafoorumeilla, vaan hän käyttää kaiken mahdollisen aikansa työllistymisensä edistämiseen. Hän oppii virheistä ja kehittyy kaiken aikaa työnhakijana ja ihmisenä. Hän ei alistu kohtaloonsa tai uhriudu, vaan katsoo pitävänsä kohtalonsa omissa käsissään. Virheistä hän syyttää itseään, eikä Kari-Pekka Kyröä. Tällaiselle henkilölle voidaan ennustaa valoisaa tulevaisuutta – ei pelkästään työnhakijana vaan myös työsuhteeseen päästyään. Vastaavasti myönteisen asenteen lopullisen katoamisen myötä peli voi olla menetetty.

Saatat olla kiinnostunut myös seuraavista artikkeleista:

Työnhaku vaatii kykyä johtaa itseään – ota työkalut avuksi
Mummonikin on sosiaalinen muttei sovi meille töihin

Print Friendly

4 KOMMENTIT

  1. Juuri näin. Joidenkin mielestä valtion pitäisi vielä pyyhkiä näiden reppanoiden ja elämänkoululaisten pyllytkin, mutta hyvin hellästi ja kalliilla vessapaperilla, ettei vain tule tippa linssiin.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here